Historian havinaa

Nuotiotytöissä meripartio on iso osa toimintaa ympäri vuoden. Talvikaudella keskitymme partiokokouksissa harjoittelemaan merikartan lukua, väistämissääntöjä, merenkulun turvalaitteita ja muita merenkulun kannalta tarpeellisia taitoja. Kesäkaudella pääsemme purjehtimaan koulutusaluksellamme Pranstakalla ja jollalla. 

Meripartiotoiminta aloitettiin Nuotiotytöissä vuonna 1973. Jo seuraavana vuonna 1974 lippukunnallemme hankittiin kolme optimistijollaa, minkä myötä meripartiotoimintaa päästiin harjoittamaan kunnolla. Purjehtimaan päästiin muiden lippukuntien veneillä: Turun Sinikotkien Rhealla, Turun Partio-Sissien MeriSissillä tai Kupittaan Henrikinpoikien Henrikalla. 

Palo purjehdusta ja meripartiotoiminnan kehittämistä kohtaan syntyi ja lippukunnassamme aloitettiin pitkäjänteinen varainhankinta- ja suunnittelutyö ensimmäisen koulutusaluksen hankkimiseksi. Lippukunnan toiminta keskittyi 1980-luvun puolella usean vuoden ajan projektiin. Varainhankinta poikkesi nykyisestä – nuotiotytöt järjestivät kirpputoreja, huutokauppoja, myyjäisiä ja osallistuivat erilaisiin keräyksiin. Myös itse tehdyt kortit tekivät kauppansa. 

Pranstaka I

Ensimmäiseltä koulutusalukselta vaadittiin seisomakorkeutta sisätiloissa, mahdollisimman tilavaa istuinlaatikkoa ja vakaita purjehdusominaisuuksia. Veneen hankinta oli mahdollista seurakunnan myöntämän avustuksen sekä lainan turvin. Ensimmäinen lippukunnan purjevene oli malliltaan Albin Vega (vm. 1973) ja nukkumapaikkoja siinä oli viisi. 

Vene nimettiin Pranstakaksi eli hiilihangoksi. Taustalla oli ajatus siitä, miten hiilihanko kohentaa Nuotiotyttöjen toimintaa. Jo ensimmäisen kesän aikana järjestettiin 24 iltapurjehdusta ja 17 viikonloppupurjehdusta muiden lippukuntien kipparien avustuksella. Voinee siis sanoa, että ainakin lippukunnan meripartiotoiminta todellakin koheni Pranstakan myötä!

Pranstaka II

Jo muutamassa vuodessa todettiin, että Pranstaka I jäi lippukunnan tarpeisiin nähden pieneksi. Toiveena oli löytää vene, jossa olisi enemmän nukkumapaikkoja ja paremmat purjehdusominaisuudet. Tarpeisiin vastasi vuonna 1990 hankittu Guyline 95 -mallinen purjevene (vm. 1985), josta tuli Pranstaka II. Makuupaikkoja veneessä oli jo 7–8 kpl vastaten paremmin lippukunnan tarpeita. 

Pranstaka III

Nykyinen koulutusaluksemme Pranstaka III pääsi lippukuntamme käyttöön vuonna 1997. Edeltävästi varainkeruuta oli taas tehty ansiokkaasti uusin tavoin mm. täyttämällä ja myymällä vappupalloja kaupungilla, paketoimalla joululahjoja, myymällä postimerkkejä, tekemällä itse puisia rintakoruja ja myymällä pranstakapinssejä. Vanhimmat nykyiset lippukunta-aktiivitkin varmasti muistavat nämä tuotteet, vaikka eivät olisi itse olleetkaan vielä toiminnassa mukana! 

Finngulf 36 -mallinen (vm. 1992) Pranstaka III tuli tarpeeseen. Nukkumapaikkoja oli entistä useammalle (9–10 kpl) ja jo ensimmäisen purjehduskauden aikana maileja kerättiin kasaan melkein 3000. Pisin matkapurjehdus suuntasi Ruotsin Visbyseen. 

Pranstaka III on palvellut lippukuntamme tarpeita erinomaisesti jo lähes 30 vuoden ajan. Vene on ollut ketterä ja nuorempienkin partiolaisten hallittavissa. Nuorimmatkin partiolaiset, sudenpennut, pystyvät nostamaan purjeet ylös hyvällä säällä omatoimisesti. Kaikki lippukuntamme nykyiset kipparit ovat opetelleet partiopurjehduksen saloihin Pranstaka III:lla ja vene on meille tuttu ja turvallinen. 

Kuten jo aiemmin totesimme, on kuitenkin tullut aika siirtää katse kohti tulevaa. Toiveenamme on löytää Nuotiotytöille uusi, isompi ja paremmin nykytarpeita vastaava vene! 

Seuraa siis veneprojektia nettisivuilla, lippukunnan somessa ja sähköpostiviestinnällä!

– Netta, veneprojektin viestintävastaava